Pala kauneinta Itä-Helsinkiä

*Yhteistyössä Hotel Rantapuisto

Viime viikonloppu oli aivan ihana. Sain muutama viikko sitten kutsun tulla vierailemaan Hotel Rantapuistossa, joka sijaitsee Vuosaaressa, Itä-Helsingissä. Kaikki kokemukseni Itä-Helsingistä rajoittuu kahteen kesään, jolloin olen asunut Kontulassa ihan metroaseman vieressä ja Pihlajistossa. Kumpikaan asuinalue ei tuolloin 90-luvun lopulla tehnyt vaikutusta minuun. Tuon ajan jälkeen mulla ei ole oikein ollut kummemmin asiaa Itä-Helsinkiin muuten kuin Liikuntamyllyyn treenaamaan.

Parina edeltävänä kesänä olen kuitenkin purjehtinut Kallahdenselän ohitse ja maisemat ovat olleet hienot ja olen kyllä somesta ja ystävien kertomana kuullut, että Itä-Helsinki on paljon muutakin kuin lähiöitä.

Lähdin viettämään hotelliviikonloppua tyttärieni kanssa. Halusimme viettää vähän spesiaalimpaa aikaa yhdessä ihan vain tyttöjen kesken. Hotellille pääseminen vaati meiltä vähän reissaamista täältä läntisestä Espoosta. Reissaaminen oli hauskaa. Tuntui kuin olisi pidemmällekin matkalle lähtenyt. Puolivälissä matkaa pysähdyimme Helsingin keskustaan syömään ja ostamaan vähän eväitä iltapalaksi, loppumatka taittui metrolla.

Jäimme pois metrosta Rastilan pysäkillä. Reittiopas kertoi, että kävelymatkaa on lähes kaksi kilometriä hotellille. Myöhästyimme siirtymäbussista ja taitoimme tuon matkan hotellille kävellen ja nautiskellen ihanasta aurinkoisesta pakkasilmasta. Matka tuntui lyhyemmältä ja meillä meni kävelyyn maksimissaan 20 minuuttia.

Hotellirakennus ja hotellin pihapiiri oli tyylikäs tuulahdus 60-luvulta. Rakennus oli tosi hyvässä kunnossa eikä sitä onneksi oltu remontoitu nykypäivän trendien mukaan, vaan se ihana 60-luvun henki säilyi kautta linjan.

Saavuimme hotelliin iltapäivällä. Meille oli varattu rantasauna, jonne kiiruhdimme heti vietyämme tavaramme huoneisiimme. Meille oli varattu kaksi huonetta. Isommat tytöt menivät omaansa ja minä pienimmän kanssa vieressä olevaan toiseen huoneeseen. Tytöt olivat ihan tohkeissaan omasta huoneesta ja työnsivät minua aina ovea kohti, kun yritin tunkeutua heidän huoneeseensa. 😀 Huoneessamme meitä odotti tervetulotoivotus ja iltaherkut, jotka ilahduttivat meitä kaikkia.

Saunalle kävellessä ihastelimme ympäröivää luontoa. Olisittepa kuulleet ne tyttöjen hämmästelyt ja ihastelut kaikesta (itse asiassa kuvasin videolle koko reissun, pääsette ehkä kuulemaan ja katselemaan nämä ihastelut myöhemmin). He ihastelivat ystävällistä vastaanottovirkailijaa, tervetulokarkkeja, saunalle tuotuja sipsejä, ihan parasta paljua ja rantasaunaa, joka oli varattu VAIN MEILLE. Ihanaa oli kuunnella sitä heidän aitoa kiitollisuutta kaikesta. Minulla oli ihan samanlainen fiilis. Mahtavan etuoikeutettua ja ihanaa. Sauna ja palju oli kyllä ihan huippu! Lapset olivat siitä aivan onnessaan! Minä puolestaan huokailin maisemien edessä ja ihastelin sitä rauhallisuutta.

Saunan jälkeen meillä oli pari tuntia aikaa oleilulle. Kuivattelimme hiuksia, laittauduimme illallista varten, lakkailimme kynsiämme ja rentouduimme. Kuudelta meille oli varattu pöytä Ravintola Rantapuistossa, hotellilla olevasta ravintolasta.

Ravintolassa meitä kohdeltiin kuin kuninkaallisia. Tytökin istuivat selät suorina, puhuivat hillityllä äänensävyllä ja tilasivat itse omat annoksensa. Pihvi kypsänä, kiitos. Ottaisin lasin pepsiä, kiitos. Voi minun rakkaat! <3  Ruoka oli h y v ä ä. Emme ottaneet alkuruokia, koska emme olisi jaksaneet syödä niin paljon. Minä tilasin karitsan ylikypsän entrecôten, esikoinen tilasi pihvin ja pienimmät ottivat hampurilaiset kunnon täyslihapihvillä. Annokset olivat isot eikä kukaan muu kuin minä jaksanut syödä annosta loppuun. Tytöt kehuivat ruokaa, pihvit erityisesti saivat kiitosta. Olin samaa mieltä (maistoin, tietenkin)! Jälkkärille kuitenkin oli tilaa. Kaikki muut paitsi esikoinen (keliakia) tilasi tummasuklaakakut ja vadelmasorbettia, esikoinen otti Fazerina-jäätelöä ja limesorbettia. Kakku oli lasten sanojen mukaan taivaallista. Olen aika kriittinen kakun syöjä ja harvoin tykkään mistään, varsinkaan suklaakakuista, mutta tämä oli hyvää. Pinta oli ihanan rapea ja sisältä sulaa suklaata. Vadelmasorbetti toi annokseen ihanaa raikkautta ja kirpeyttä. NAM. Ravintolaelämyksen nosti toiselle tasolle viulisti, joka tuli soittamaan takan ääreen Sibeliusta.

En ole tainnut kertaakaan aiemmin käydä lasten kanssa yhtä hienosti syömässä. Oli mahtava huomata, miten he osasivat käyttäytyä ja arvostaa sitä huippuhyvää ruokaa. Ravintolassa meillä vierähti kaksi tuntia ihan hujauksessa. Sitten tulikin kiire päästä katsomaan Putous loppuun. Vaikka vatsat oli kaikilla ihan täynnä, niin karkitkin vielä jaettiin kristillisesti tasan ja vedettiin nekin vielä nassuihin.

Aamu valkeni upeana superhyvin nukutun yön jälkeen. Ihailin maisemaa ja auringonnousua hotellin ikkunasta. Koko reissun kruunasi hotelliaamupala, jonka äärellä tytöt olivat jälleen haltioituneita. Ollaan ihan kuin Viisikko-kirjoista – ruoka on tärkeää ja siitä nautitaan. Aamupalalle lapset herättivät minut jo kahdeksalta. He olivat laatineet aikataulun, jonka mukaan puoli yhdeksältä piti viimeistään olla aamupalalla ja mehän olimme. Tankkasimme aamupalaherkkuja oikein kuvut pullolleen. Onneksi olimme heränneet aikaisin aamupalalle, sillä pikku lepotauko aamupalan jälkeen ennen kotimatkaa oli paikallaan. Köllöteltiin sängyillä ja someteltiin. Teki tosi hyvää olla tyttöjen kesken. Olen niin ylpeä ja onnellinen, että mulla on kolme noin hienoa tytärtä!

Suosittelen lämpimästi käymään Hotel Rantapuistossa. Kannattaa vaikka mennä pelkästään syömään tai sunnuntaibrunssille ja sen jälkeen siihen lähiympäristöön kävelylle. Paikka on kokemisen arvoinen! Rantasaunaa voi vuokrata eri tilaisuuksiin. Palju oli näin talvella ihan huippu! Suuret kiitokset Hotel Rantapuistolle! Kyllä se on vaan niin, että hyvästä palvelusta tulee hyvä mieli ja se tekee kokemuksesta aina paljon erityisemmän. Esimerkiksi luksushotelli voi tuntua ankealta, jos palvelu ei ole henkilökohtaista ja ystävällistä. Hyvä palvelu on pieniä tekoja – hymy, ystävällinen katse, pieni yksilöity ystävällinen lause…  Sama pätee ihan ihmisten välisessä kommunikoinnissa. Ystävällisyys ja toisen huomioiminen ei vaadi paljoa, mutta sillä voi saada paljon aikaiseksi.

Leave a reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *