Tämä vuosi starttasi juoksun merkeissä. Heti vuoden ensimmäisenä päivänä sovimme isosiskoni kanssa, että tänä vuonna juostaan taas yhdessä täyspitkä maraton. Ensimmäisen maratonin juoksin vuonna 2012 juuri samaisen siskoni kanssa. Ensimmäisen maratonin juoksukertomuksen voi käydä lukemassa täältä. Toisen maratonin juoksin siitä vuoden päästä. Tämä kokemus oli aivan mieletön, kaikki meni aivan nappiin. Seuraavana kesänä oli taas aikomus juosta maraton, tuolloin Tallinnassa, mutta silloisen parisuhteen viimeiset metrit teki elämästä sen verran tahmeaa, ettei minusta ollut siinä tilanteessa lähtemään maratonille. Juoksut jäivät tosi vähälle pariksi vuodeksi, joskin kävin rykimässä lähes treenaamatta Vaarojen Maratonin 43 kilometrin polkujuoksukisan. Tämäkin kokemus oli aivan mieletön.
Kuten sanoin, olen koko ajan kuitenkin juossut jonkin verran. Välillä joka viikko yhden lenkin, välillä kerran kuussa tai harvemmin. Olen kuitenkin yrittänyt pysyä koko ajan suurin piirtein siinä kunnossa, että voisin lähteä koska tahansa juoksemaan puolimaratonin. Puolimaratoneja olenkin tässä välissä juossut, ihan jopa oman ennätyksenikin toissakeväänä.
Tässä parin vuoden “juoksutaukoni” aikana olen hurahtanut polkujuoksuun ja löytänyt rennomman suhtautumisen kaikenlaiseen liikkumiseen. Minulle juoksutauko on tarkoittanut sitä, etten ole juossut tavoitteellisesti. Täytyy nyt myöntää sekin, etten raskinut suhteen alussa olla niin paljon pois toisen luota, että olisin malttanut treenata vaikkapa maratonille. 😀
Miten aloitan juoksemisen tauon jälkeen?
Aloitan yleensä siitä, että asetan tavoitteen ja sitten rupean miettimään miten se saavutetaan. Tänä vuonna tein päätöksen juosta maratonin. Sen jälkeen pyysin valmennusapua Vauhtisammakon juoksukoulusta. Pääsin mukaan Vauhtisammakon Helsingin valmennusryhmän treeneihin sekä sain oman henkilökohtaisen treeniohjelman, joka on laadittu tavoitettani silmälläpitäen.
Ennen valmennusryhmän treenien alkamista ja treeniohjelman saamista aloin juoksemaan kerran viikossa yhden pitkähkön ja hitaahkon lenkin. Treeniohjelman saatuani tajusin, että pitäisi juosta ihan oikeasti hitaasti, että saa kunnon kohoamaan. Ohjelmassani lukee, että hidas lenkki juostaan alle 130 sykkeillä, eli lähes kävelyvauhtia. Ohjelmassa luki kaksi muutakin erilaista juoksuharjoitusta, koska olin sanonut pystyväni juoksemaan noin kolme kertaa viikossa.
Ohjeen noudattaminen ei tällä kertaa ole ollut helppoa. Olen juossut lähes joka viikonloppu pitkän lenkin ja vetotreenitkin olen aika kuuliaisesti suorittanut, mutta olen juossut hitaat lenkit liian kovilla sykkeillä ja vedotkin olen rykinyt välillä liian kovaa. Siitä huolimatta viime viikon Vauhtisammakko-yhteistreeneissä vetoja riipiessä huomasin, että hemmetti, mun kuntohan on noussut ihan sikana. Tepsuttelin sellaista vauhtia, että ihan itseänikin ihmetytti. Kuinkakohan kovaa sitä pääsisi, jos oikeasti tottelisi treeniohjelmaa? Keskiviikon yhteistreenit ovat olleet tosi kivoja. Kyllä vaan porukalla juoksemalla saa itsestään enemmän irti kuin yksin ja pahalta tuntuvat treenit eivät tunnu ihan yhtä pahalta kuin yksin suoritettuna.
Tärkeintä on ensin nostattaa juoksukunto hitailla matalan sykkeen lenkeillä, joiden kesto alkaa tunnista ja kestoa kasvatetaan vähitellen viikko viikolta. Hitaan lenkin lisäksi täytyy tehdä myös erilaisia intervalleja, progressiivisia lenkkejä ja vauhtileikittelyjä. Jos juoksee aina saman pituisen lenkin suurinpiirtein samaa vauhtia, ei kehity yhtään. Sama pätee toki kaikkeen muuhunkin treenaamiseen. Keho kaipaa erilaisia ärsykkeitä, eri tehoisia treenejä ja muuttuvia treenejä. Välillä pitää puskea kroppaa äärimmilleen huomatakseen mihin kaikkeen oikeastaan pystyykään.
Vauhtisammakon kesäksi juoksukuntoon –juoksukoulu alkaa 4.5. Ilmoittaudu mukaan täältä.
Kuvat: Heidi Tainio
*Yhteistyössä Vauhtisammakon Juoksukoulun kanssa
