Matkustus

Lomalla

Olen lomalla. Mukana rakkain. Hotellihuoneessa ei ole wifiä, eikä tule. Kamppailen itseni kanssa saanko olla oikeasti vain lomalla, vai pitääkö työmeiliä käydä vilkuilemassa ja miettiä työasioita. Kallistuin ensimmäiseen. Olen lomalla. Palaillaan viikon päästä.

Pukeutuminen

Joululahjoja Helsinki Surf Shopista

Tämä viikko on ollut mielenkiintoinen. Mun mieliala on ollut tosi korkealla. Mulla on ollut tosi onnellinen ja odottavainen olo (yllättäen, loma ihan ovella). Kotona jokainen lapsista on valittanut vuorotellen iltaisin kipeää kurkkua ja tukkoista ja epämiellyttävää oloa. Rami on ollut sairaslomalla pari päivää, kun flunssa kaatoi ison miehen petiin. Keskimmäisen tyttären luokalta kolmasosa on ollut poissa koulusta. Itsekään en ole ollut ihan iskussa, kurkku on on/off-kipeä. Tänä aamuna olin pahoinvoiva ja puolikuntoinen, mutta olo kuitenkin koheni kun lepäilin tunnin verran aamupalan jälkeen. Lähdin töihin vähän myöhemmin ja päädyin toimistomme naapuritaloon Helsinki Surf Shopin ystävämyynneille edustamaan Evoke Natural Goodsia ja hengaamaan hyvien tyyppien seassa loppupäiväksi. Illalla kotiin päästyä loivoimme tyttöjen kanssa piparit ja tortut huomisia lasten pikkujouluja varten ja nyt taas mun olo on ihan surkea, kuumekin nousi! En ole ikinä kipeänä ja nyt sitten. Toivottavasti paranen ennen reissuun lähtöä!

Ajattelin nyt vinkata teillekin, että kannattaa mennä käymään Lauttasaaressa Helsinki Surf Shopissa tsekkaamassa ystävämyyntitarjoukset. Myös kaikki uusimmatkin tuotteet ovat -10 % alennuksessa. Olisin voinut tyhjentää koko kaupan, mutta nappasin muutaman kesävaatteen tulevaa reissua varten. Näette nämä sitten reissupostausten yhteydessä.

Nyt muutama maistiainen minkälaisia juttuja kaupasta löytyy.

Ystävämyynnit jatkuvat huomenna Lauttasaaressa Vattuniemenkuja 11:ssa klo 12-19 ja lauantaina klo 10-16. Menkää ihmeessä ostamaan joululahjoja ja muuta ihanaa vaikka tulevaan kesään. Kaupasta löytyy bikineitä, pipoja, takkeja, kenkiä, skeittejä, lonkkareita, surffilautoja, farkkuja ja vaikka mitä. Kaupasta löytyy paljon juttuja myös lapsille.

Ruoka, Ruokavalio

Keliaakikon herkkupuuro

Meidän viisihenkisessä perheessä jokaisella on omat aamupala- ja välipalamieltymyksensä. Minä olen koko aikuisikäni syönyt aamuisin leipää ja juonut sen päälle kahvin. Miehen pakotin seurustelumme alussa syömään aamupalaa, johon hän taipui pariksi vuodeksi, mutta siirtyi takaisin taas omiin pirtelö & pähkinätottumuksiinsa. Lapset syövät omien mieltymystensä mukaan. Rakastan etäpäiviä, jolloin voin syödä useamman aamupalan.

Mies tekee mulle joka aamu aamupalan valmiiksi ❤️

Esikoiseni oli ennen keliakiadiagnoosia puurohullu. Hän saattoi syödä päivässä parhaimmillaan neljä annosta puuroa lämpimien ruokien lisäksi. Keliakiadiagnoosin jälkeen uusien leipä- ja puurolemppareiden löytäminen on ollut vaikeaa. Gluteenittomat leivät on lähes aina joko maissihöttöä tai muuten jauhoista ja murustava pahvia. Puuroja on onneksi suhteellisen helppo löytää, koska puhdas kaura kuitenkin sopii. Muutama viikko sitten tein testin ja valmistin tuorepuuroa ison satsin jääkaappiin ja ilmoitin, että tuossa on sulle tuollaista kylmää puuroa, maista. Reilun kokoinen satsi hävisi kaapista parissa päivässä. Tyttö koristeli oman annoksensa kaakaonibseillä ja jäisillämarjoilla. ❤️

Kuvassa tuorepuuroon tarvittavat ainekset. Marjat voi vaihtaa mielensä mukaiseksi.

Kahden nuoremman lapsen aamupaloihin on helpompi keksiä mielekästä vaihtelua, sillä heillä ei ole keliakiaa tai muita vaikeita allergioita. Kotiimme saapunut Nutly-lähetys sai lapsissa riemunkiljahduksia aikaiseksi, erityisesti cashew- ja parapähkinöiden kohdalla. :) Pähkinöillä saa kivasti täydennettyä muuten kevyttä aamupalaa. Keskimmäisellä tytöllä ei meinaa aamuisin olla ruokahalua, mutta muutama pähkinä ja hedelmä on jo ihan hyvä aamupala, tai paljon parempi kuin ei aamupalaa ollenkaan.

MARJATUOREPUURO Heidin reseptillä

5 dl vettä
2 dl cashew-pähkinöitä
3 dl marjoja (kirpsakammat marjat toimii mielestäni parhaiten, tytön lemppari on mustikkainen puuro)
2-3 taatelia
1 banaani
1,5 dl puhdasta kauraa
1,5 chiansiemeniä

Sekoita ensin vesi ja pähkinät, lisää joukkoon marjat, taatelit ja banaani. Lopuksi sekoita kaurahiutaleet ja chiansiemenet. Laita jääkaappiin tekeytymään. Nauti noin puolen tunnin – tunnin päästä tai vasta seuraavana aamuna.

Erään etätyöpäivän toinen aamiainen. Tuorepuuroa, päällä jäisiä marjoja, kaakaonibsejä ja mulperin marjoja. NAM!

Tuorepuurot ovat tosi käteviä, koska ne voi tehdä jo edellisenä iltana valmiiksi, niin ei tarvitse aamulla vaivautua ja herättää kaikkia blenderin pörinöillä. Kerralla voi myös tehdä niin ison satsin, että sitä voi syödä useampana päivänä peräkkäin. Tuorepuuro on myös vatsalle lempeä ja sen voi kiskaista naamariin vaikkapa lähellä lenkille lähtöä eikä lenkillä tule mitään epämiellyttäviä yllätyksiä.

*Pähkinät, chiansiemenet, taatelit ja mulperin marjat saatu Nutlylta. Marjat saatu Polarica Wildfoods

 

Vaellus & Retkeily

Luonto hoitaa

Tänään tuli taas todistettua se, miten metsä tekee ihmeitä. Aamulla kun heräsimme, ulkona oli aivan harmaata. Ilma oli suorastaan ankea. Olimme päättäneet jo aiemmin kuluneella viikolla, että viikonloppuna lähdemme käymään pitkästä aikaa vähän retkeilemässä. Pitkän ja hartaan aamupalalöysäilyn jälkeen saimme kiskottua retkeilykamppeet niskaan ja lähdimme ajelemaan kohti Nuuksiota.

Eiköhän matkalla alkanut satamaan, joka veti fiilistä vähän matalaksi. Mä olin jostakin syystä hiukan kireä ja haastoin riitaa jokaisesta pikku jutusta. Hiukan nihkein fiiliksin vaihdoimme parkkipaikalla vaelluskengät jalkaan ja lähdimme tarpomaan metsään.

Uudistetut Evoke-mehut ovat vihdoinkin täällä. 

Ei tarvinnut montaa sataa metriä taivaltaa, kun mieliala alkoi nousemaan ja läppä lentämään tuttuun tyyliin. Riidanhaastaminen vaihtui halauksiin. Parkkipaikalle kävellessä noin parin tunnin metsässä olemisen jälkeen olo oli todella rentoutunut ja mieli ihan rauhallinen. Sama ilmiö tapahtuu aina luonnossa, vaikka mieli olisi kuinka musta ja huolet kuinka raskaita. Luonto parantaa.

Kannattaa kokeilla, jo lyhyt piipahdus luonnonhelmassa helpottaa oloa.

Ajatuksia

TISSIT

Tämä viikko on ollut #tissiviikko ja eri medioissa on puhuttu asiasta jos jonkinmoisesta näkökulmasta. Tuonpa minäkin oman näkökulmani tähän keskusteluun.

Lapsena ja teininä olin hyvinkin hoikkarakenteinen, suorastaan laiha. Laihaan tai hoikkaan vartaloon harvemmin kuuluu isot rinnat, enkä ollut poikkeus tässä asiassa. Olin suhteellisen sinut vartaloni kanssa siihen asti, kunnes luokkakavereille alkoi kasvamaan rinnat. Itse ihmettelin sileää rintakehääni, johon sitten hartaan odottelun tuloksena alkoi hyvin hitaasti kasvamaan jotakin rintojen tapaista. En ole vieläkään unohtanut sitä, kun minua haukuttiin laudaksi. Se satutti. Ne sanat kaikuivat päässäni tosi pitkään. Tiesin tietysti, etten voi rintojen kasvua vauhdittaa ja ymmärsin, että jo saman perheen sisällä on erilaisia vartaloita. Meitä nyt vaan syntyy tänne eri kokoisia, näköisiä ja muotoisia, johon emme voi mitenkään vaikuttaa.

Lapsena olisin myös halunnut ihan hirveästi olla tummaihoinen. Minun mielestäni tumma ihonväri oli kaunis ja tummaihoisten hiukset olivat ihanat. Piko ja Fantasio -sarjakuvassa ihonvärin vaihtuminen oli mahdollista, siitä tämä haave sai alkunsa.

Sitten minusta tuli aikuinen. Olin edelleen hoikka ja pienirintainen. En suuremmin murehtinut asiaa, kunnes tulin raskaaksi. Raskausaikana minulle kasvoi tissit – muhkeat, ihanat ja naiselliset. Tykkäsin ihan hirveästi siitä miltä ne näyttivät, mutta en siitä miltä ne tuntuivat. Isot rinnat olivat tiellä ja ne olivat jatkuvasti kipeät. Lapsen synnyttyä rinnoilleni tapahtui jotakin, johon en osannut ollenkaan varautua. Raskausaikana jo ennestään kasvaneet rinnat paisuivat maidonnousun myötä entisestään. Rinnat olivat tuskaisen kipeät ja rintojen iho ratkesi iloisesti jokaiseen ilmansuuntaan, myös kaikkiin väli-ilmansuuntiin.

Raskauksien ja synnytysten jälkeen (26-vuotiaana) rinnat olivat aika murheellisen näköiset (ovat edelleen). Pitäisi ajatella, että ne ovat niitä äitiyden kunniamerkkejä, mutta en oikein löytänyt tätä suhtautumista itsestäni vaikka yritin. Tässä vaiheessa haikailin niiden aiempien pienien ja kimmoisien rintojen perään. Kriiseilin muuttuneen vartaloni kanssa pitkään, oikeasti aika helkkarin monta vuotta. Kriiseilin samaan aikaan itseni kanssa monin eri tavoin, kuten olettekin joutuneet/päässeet blogini kautta seuraamaan. Nyt uskallan sanoa, että haaveilin monta vuotta silikoneista. Häpesin itseäni julkisissa saunoissa ja jopa saunailloissa kavereiden kanssa. Ajattelin, että voisin tuntea itseni naisellisemmaksi isompien rintojen kanssa. Isompien rintojen avulla kaikki olisi hyvin ja itsetuntoni kohoaisi.

Olen useasti miettinyt, että lapset ovat olleet mulle monen turhuuden pelastus. Mulla ei ole ollut koskaan ylimääräistä rahaa, jota olisin voinut tuhlata itseeni, eikä ylimääräistä aikaa liihotella kaiken maailman kekkereissä. Lapset ja lasten kautta tulleet arkiset huolet ja kotityöt ovat pitäneet tiukasti kiinni maanpinnassa. Joskus on täytynyt miettiä ihan vakavissaan, miten selviytyy elämästä niin taloudellisesti kuin henkisestikin. Mulla ei ole ollut koskaan sellaista elämäntilannetta, että olisin voinut joutua blogikuplaan. Mulle blogi on ollut kepeyden, ilon ja positiivisuuden kanava, josta olen ammentanut itselleni voimaa pahimpina aikoina.

Masennus oli tavallaan mun pelastus. Terapian avulla löytyi elämään tasapaino ja itsetunto. Tämän seurauksena oma keho alkoikin tuntua kodilta. Kehoni on juuri sellainen kuin sen pitääkin olla. Harmaat hiukset, veltostunut iho, selluliitti ja naururypyt kuuluu asiaan, vaikka välillä tuntuukin inhottavalta löytää niitä ikääntymisen merkkejä omasta kehosta, kukapa niihin osaisi heti suhtautua iloisesti? En enää haikaile isompien tai kiinteämpien rintojen perään, vaikken edelleenkään pidä erityisemmin rinnoistani.  Mä kuitenkin hyväksyn ne sellaisina kuin ne on. Tasapainon löytymisen myötä on myös loppunut jatkuva itseni kontrollointi. Olen viime aikoina tajunnut, miten sairaalloinen ajattelutapa mulla on ollut. Ajattelin todella paljon ruokaa ja erityisesti kaikkia niitä asioita, joita en omasta mielestäni saanut tehdä tai syödä. Mulla saattoi helposti lähteä mopo ihan käsistä vaikkapa juhlissa, saatoin syödä aivan hirveästi liikaa ja voida pahoin sen jälkeen. Seuraavana päivänä luonnollisesti rankaisin itseäni tästä tuhmuudesta tekemällä jonkun älyttömän urheilusuorituksen. Mun ajatukset pyöri vain liikkumisen ja syömisen ympärillä. Lenkeilläkin piti aina juosta jokin tietty matka tiettyyn vauhtiin ja joka kerta vähän paremmin.

Rakastan edelleenkin sekä syömistä että liikkumista, mutta kumpaankin suhtaudun paljon neutraalimmin. Olen antanut itselleni vapauden syödä mitä huvittaa ja milloin huvittaa. Vähän aikaa sitten huomasin, että mulla ei lähde homma enää hallinnasta. Tai lähtee, saatan joskus syödä liikaa karkkia, mutta enää en harrasta mitään rangaistustoimenpiteitä, paha olo saa riittää rangaistukseksi ja muutaman päivän kestävät vatsakivut. Suhtaudun samalla tavalla myös liikkumiseen. Ennen pelkäsin, että jos en jatkuvasti kontrolloi itseäni, musta tulee ihan holtiton. Syön itseni palloksi ja elämänhallinta häviää. Eipä siinä niin käynyt.

Yhteenvetona voisin sanoa, että oli se tissiviikon alkuperäinen pointti sitten mikä tahansa, niin minusta jokaisen pitäisi olla ylpeä omasta kehostaan ja siitä mihin se keho pystyy, eikä keskittyä siihen miltä se näyttää, puhumattakaan että takerruttaisiin joihinkin median luomiin standardeihin. Tulipa liian pitkä lause, mutta siinä kaikki tällä kertaa. Eipä ollutkaan, vaan sanon vielä sen, että omalla kohdallani negatiivinen suhtautuminen kehooni ja itseeni (joka ilmeni jatkuvana huomionhakuna) johtui huonosta itsetunnosta. Ei ole toista samanlaista kuin sinä, olet ihana ja ihmeellinen juuri sellaisena kuin olet. ❤️

 

Ps. En aio postata itsestäni paljastavaa kuvaa. Olen alasti vaatteideni alla. Ehhh.

Eltsu testaa, Juoksu, Polkujuoksu

Valoa pimeydessä

Harmaus, sumutepullosade ja koko vuorokauden kestävä pimeys väsyttää. Kaamostaistelu siis jatkuu. Nyt täytyy ihan oikeasti jo taistella. Tällä(kin) viikolla olen taistellut väsymystä vastaan treenaamalla.

Muutama viikko sitten olin Partioaitan järjestämällä naisten polkujuoksulenkillä pimeässä metsässä. Oli ihan huikeeta!

Tällä viikolla kävin äitini kanssa iltalenkillä. Otsalamppuni ansiosta uskalsimme juosta lempireittiämme valaisematonta polkua merenrantaa pitkin.

Työmatkajuoksua pitkin pimeitä polkuja.

Näin hyvin lamppu valaisee pimeää polkua. Ei pelota enää.

Tänä vuodenaikana pyöräily piristää ja tekee hyvää saada edes etäisesti luonnonvaloa. Suosin siis työmatkapyöräilyä. Toissapäiväinen juoksulenkki äidin kanssa pitkin Espoon rantoja otsalampun kajastuksessa oli kuin terapiaa ja antoi energiaa loppupäivään. Äiti on ihan huikea! Ollapa itse vastaava teräsmimmi 60-vuotiaana. Äiti jaksaa aina iloita pienistä ja fiilistellä elämän hyviä puolia.

Pakko sanoa vielä muutama sana tuosta lainassa olevasta Petzl Nao 2 -otsavalaisimesta, sillä sen ansiosta iltalenkeistä on tullut paljon mukavampia. En ole koskaan juossut otsalampun kanssa, vaan olen talvisin ja pimeän aikaan suosiolla jättänyt ne pimeimmät (ja pelottavimmat) merenrantareitit väliin. Nyt kun sain tuon otsalampun testiin, olen iloisesti oikein etsinyt niitä pimeimpiä reittejä ja juossut niitä aivan onnesta mykkyrällä. Otsalamppu valaisee niin hyvin, että hakeudun nykyään mieluummin pimeään, jossa saa olla rauhassa, sen sijaan että juoksisin autotien reunaa. On aika silmiä avaavaa nähdä otsalampun avulla myös heijastimien merkitys. Suurimmalla osalla on onneksi heijastinasiat kunnossa. Eilen oli esimerkiksi aika veikeän näköistä, kun pimeällä polulla tuli vastaan kokonainen joukkue, joilla kaikilla oli heijastinliivit päällä. Aina mahtuu porukkaan myös niitä kokonaan mustia henkilöitä ilman heijastimia ja valoja. Vaikka valaisin on hyvä ja sen avulla näkee kauas, on ne mustat tyypit yhä vaan vaikea huomata. Laittakaa pliis heijastimet, ihan jo itsenne takia. Ja olkaa näillä pimeillä säillä supervarovaisia!

Pari faktaa Petzl Nao 2 -otsavalaisimesta. Lamppu reagoi vastaantuleviin ihmisiin himmentämällä valoa ja supistamalla valokeilaa. Lamppu ladataan USB:n avulla. Lisää faktaa lampusta löytyy täältä. Tämä soveltuu joululahjaksi esimerkiksi työmatkapyöräilijälle, suunnistajalle, polkujuoksijalle tai talvijuoksuharrastajalle. Hinta on hiukan suolainen (hinnat alkaen 138 euroa), mutta uskoisin tästä olevan iloa pitkään. Lampulla on takuuta kolme vuotta, akulla vuosi (akkuja myydään myös lisäosina). Äitini esimerkiksi mietti, että lampusta voisi olla hyötyä loppukesän purjehduksillakin, että näkee merimerkkien heijastimet. :) Vaelluksille tämä lamppu lähtee ehdottomasti mukaan, mikäli saan pitää lampun itselläni.

Terveys

Raporttia erkaantumaprojektin etenemisestä + KUTSU HYVINVOINTI-ILTAAN

*Yhteistyössä Hyvinvointistudio Lupaus

Aloitin treenit Hyvinvointistudio Lupauksella kohta kuukausi sitten. Treenit ovat olleet antoisia, mutta välillä myös turhauttavia. Erkauman treenaaminen ei ole nopeaa eikä mikään tapahdu ilman kärsivällistä duunia. Olen nyt ensimmäisen synnytyksen jälkeen, eli reilut 13-vuotta, kannatellut kehoani tietyllä tavalla, tehnyt vatsalihaksia tietyllä tavalla, juossut, kävellyt, seissyt, kyykännyt… JA OLEN TEHNYT KAIKEN VÄÄRIN! Voitte vain kuvitella kuinka vaikeaa on opetella näistä tavoista pois. En ehkä ihan kaikkea ole tehnyt väärin, mutta ainakin aluksi tuntui vahvasti siltä. Samaa fiilistä olen kokenut myös silloin kun olen ollut juoksuvalmennuksessa.

“Röps”, sanoo Sara ja näpäyttää jumppakepillä vatsaani. Ei noin, Elina. Kaikella rakkaudella minä muistutan, mutta älä seiso noin. Yritän taas hakea oikean ryhdin ja käännän selän notkon pois, pyöräytän hartiat taakse ja yritän mennä kyykkyyn. Unohdan jälleen lantion asennon viimeistelyn ja vatsa pulpahtaa pömpölleen. Kuinka vaikeaa tämä voi olla, ajattelen. Kohta yritän saman uudestaan ja muistaa kaiken. Kun muistan yhden asian, unohdan toisen. Sain heti ensimmäisellä harjoituskerralla kotiläksyjä, jotka täytyy suorittaa joka aamu. Teen joka aamu tietyt vatsalihasharjoitteet, joiden avulla on tarkoitus saada rutiinia siihen, miten tehdä liikkeet oikein ja vahvistettua keskivartaloa oikealla tavalla.

Ennen treenien aloittamista en oikein tiennyt mitä odottaa ja suoraan sanottuna luulin, että minua opetetaan jännittelemään lantionpohjalihaksia. Onnekseni saan tehdä paljon kokonaisvaltaisempaa treeniä, joiden yhteydessä lantionpohja aktivoituu vähän kuin siinä sivussa. Sara paneutuu ihailtavasti juuri minun ongelmakohtiin ja pyrkii antamaan minulle työkaluja niihin asioihin, joita teen studion ulkopuolella. Ollaan esimerkiksi hiottu mun kyykkyasentoa. Rami ihmetteli tässä joku kerta salilla, miten mun kyykkytekniikka on yhtäkkiä niin paljon parempi. Tämä ihme tapahtui suoristamalla alaselän notko ja aktivoimalla lantionpohja. Tällä rituaalilla saa kummasti paremman tuen keskivartalosta! Kuulostaa ehkä helpolta, mutta ei tosiaan ole sitä, ei ainakaan minulle.

Olen tässä muutaman viikon aikana mielestäni oppinut paljon ja päässyt hyvään vauhtiin, mutta tiedän, että tämä on vasta alku pitkälle matkalle. Tarvitsen vielä pitkään Saran apua ja tarvitsen rutkasti kärsivällisyyttä ja nöyryyttä. Olen hiukan himmaillut myös painonnostotreeneissä painojen kanssa ja keskittynyt enemmän tekniikkaan.

Harjoittelut siis jatkuvat ja kerron myöhemmin taas lisää mitä olen oppinut, mutta nyt ÄIDIT, tsekatkaa alta kutsu.

* * *

KUTSU HYVINVOINTI-ILTAAN

Sain luvan kutsua 25 synnyttänyttä tai odottavaa äitiä Hyvinvointistudio Lupauksen äitien hyvinvointi-iltaan tiistaina 13.12. klo 18.30.

Ilta on tarkoitettu tuleville ja hiljattain äideiksi tulleille. Käsittelemme illan aikana raskausajan liikuntaa, synnytyksestä palautumista sekä vatsalihasten erkaantumaa.

Illan aiheita ovat muun muassa:

  • muutokset kehossa raskauden aikana
  • muutokset kehossa synnytyksen jälkeen (mm. vatsalihasten erkaantuma ja mistä sen tunnistaa)
  • miten aloittaa treeni turvallisesti synnytyksen jälkeen
  • lantionpohja-asiaa – miksi on tärkeää treenata

Illan asiantuntijana toimii raskaus- ja äitiysliikuntaan perehtynyt Personal Trainer Sara Nevalainen, jolla on lähes 20vuoden kokemus liikunta- ja hyvinvointi alalta. Illan aikana pääset halutessasi testauttamaan oman vatsalihasten erkaantumasi ja kysymään mieltäsi askarruttavia kysymyksiä.

Mikäli haluat mukaan, ilmoittaudu minulle osoitteeseen endorfiinikoukussa@gmail.com. Ensimmäiset 25 ilmoittautunutta pääsee mukaan!

Hiihto

Kauden ensimmäinen hiihtolenkki

Kävin viime viikolla Heidin kanssa hiihtämässä. Ostin viime vuonna elämäni ensimmäiset sukset, joita käytin viime talven aikana vain muutaman kerran. Viime vuonna kunnon talvi tuli vasta vuodenvaihteen jälkeen. Tänä vuonna onneksi talvi tuli aikaisin, ainakin hetkeksi. Viime viikolla oli ne täydellisimmät talvikelit, mitä toivoa saattaa. Mun unelmien talvi kestäisi marraskuusta maaliskuulle, silloin olisi koko ajan lunta maassa ja pakkasta täydelliset viisi astetta. Aurinkokin saisi paistella sen pienen hetken päivästä, jolloin se on ylhäällä.

Mulla ei ole monen muun tapaan jäänyt koululiikunnasta tai hiihdosta mitään traumoja, vaikken ollut missään urheilulajissa hyvä. Uinti oli ainoa laji, jossa oikeasti pärjäsin. Muistan, etten pitänyt kouluaikana yhtään joukkuelajeista, joista poikkeuksena oli kuitenkin koripallo ja pesäpallo. Niistä mä pidin. Pidän edelleen lajeista, joissa heitetään palloa. Potkiminen ja mailojen kanssa sohiminen ei oo mun juttu. Viime talvena pidin elämäni ensimmäistä kertaa jääkiekkomailaa kädessäni ja yritin samalla luistella ja kuljettaa kiekkoa – huonostihan siinä kävi. Nyt vasen olkapää odottelee sopivaa hetkeä, jolloin sen voisi leikata kuntoon. Siinä mailan ja kiekon kanssa kikkaillessa kaaduin taaksepäin ja tömähdin koko elopainoni voimalla vasemman käden päälle. Tuon käden kanssa olen nyt kohta vuoden rimpuillut. Vaatii melkoisesti mielikuvitusta, että saa koko kroppaa treenattua edes jokseenkin tasapainoisesti niillä vähillä liikkeillä, joita onnistun tekemään.

Lapsuudenkodissamme kannustettiin liikkumaan ja olenkin tainnut aiemminkin kertoa, että hiihtolomalla meitä lapsia kannustettiin pitsan voimalla hiihtämään jäätä pitkin lähisaareen ja takaisin. Tuo reissu oli pituudeltaan noin seitsemän kilometriä. Yhdestä reissusta tienasi neljäsosapitsan, eli reissuja piti tehdä neljä, että sai tienattua itselleen kokonaisen pitsan. Tuohon aikaan, eli reilut 20-vuotta sitten, pitsa oli suurinta herkkua mitä voi vaan kuvitella. Hiihtoloma huipentui aina pitserian pöytien ääreen ansaituille pitsoille. Hiihdosta on siis ihan hyvät muistot, vaikken muista hiihtäneeni muuten kuin hiihtolomaviikkojen tempauksien aikana ja tietysti koulun liikuntatunneilla pakolliset hiihdot.

Tämän vuoden ensimmäiset hiihtelyt meni yllättävänkin hyvin. Toki kaaduin heti ensimmäisen kilometrin aikana, kun tasapaino ja yhteisymmärrys suksien kanssa ei ollut vielä löytynyt. Mätkähdin oikein iloisesti vatsalleni, kun sukset vain ihan yllättäen alamäessä lähtivät kukin omaan suuntaansa. 😀 Siinä hetken nauroin, pölläytin lumet pois vaatteista ja jatkettiin matkaa. Heidi entisenä hiihtäjänä antoi mulle hyviä vinkkejä, miten löytää tasapaino ja rentous hiihtämiseen ja hänen opeilla jonkinlainen rentous löytyikin. Muistan viime talvesta, kun pitkän tauon jälkeen (useita vuosia) lähdin taas hiihtämään, että pohkeet olivat alkuun aivan tulessa, kun en osannut rentouttaa jalkoja liu’un aikana.

Rentouden ansiosta hiihtäminen oli heti mukavaa ja hihkuttiin Heidin kanssa kilpaa, miten ihanaa on hiihtää ja olla luonnossa. Kannustan kaikkia unohtamaan koululiikunnan jättämät hiihtotraumat ja kokeilemaan rohkeasti aikuisena uudestaan hiihtämistä. Kunhan muistaa olla jälleen kerran itselleen armollinen ja antaa aikaa opettelulle, niin voi yllättyä iloisesti. Eihän sitä tiedä, jos juuri hiihto olisikin se sinun liikuntamuotosi. Ei haittaa, jos kaatuu tai horjuu, kaikesta oppii. Kaikki vaan yhdessä laduille! :) Toivottavasti hiihtokelit tulee pian takaisin. Nämä synkät ja vesisateiset marraskuun päivät vaatii kyllä ekstratsemppiä, että jaksaa pysyä positiivisena.

Varusteet
Hiihtotakki: Catmandoo* | Hanskat: Craft | Sukset ja monot: Salomon| Sauvat:  Start| Windstoppertrikoot: Salomon*| Pipo: Salomon*| Sykemittari: Suunto Spartan Ultra*

*Merkityt vaatteet saatu
*Kuvat minusta: Heidi Tainio

Kauneus

Mustanaamio

*Yhteistyössä MayBeauty

Kuukautiskierron tietyssä vaiheessa kasvot alkaa kasvattamaan kukintaa. Tuolloin kehossa tapahtuu muutakin epämiellyttävää – turvottaa, mielialat heittelee ja olo ei ole todellakaan kovin kukkea, vaikka se naama kukkiikin. Sain tähän sopivaan saumaan testattavaksi MayBeautyn The Incredible Face Maskit. Olin lukenut muutamasta blogista tästä juttua ja pitihän se päästä itsekin kokeilemaan, kun tilaisuus tarjoutui.

Homma toimii siten, että postissa tulee pienet yksittäispakatut annokset naamioainetta, joka levitetään pakkauksen mukana tulevalla siveltimellä kasvoille. Tha Incredible Face Mask lupaa poistaa iholtasi rasvaisuuden, mustapäät sekä kuolleen ihon.

Naamion annetaan vaikuttaa 30-45 minuuttia riippuen siitä miten nopeasti aine kuivuu ihollasi. Tämän ajan voit viihdyttää perheenjäseniäsi säikyttelemällä ja tekemällä hassuja ilmeitä. Aine pureutuu kiinni ihoosi kuivuessaan.

Viimeinen vaihe on paras. Pääset repimään maskin kasvoiltasi, kuten repisit kuivunutta nahkaa tai rupea haavan päältä. Mulla on joku fiksaatio tällaiseen touhuun. Maskin repiminen sattui jonkin verran erityisesti viixien kohdalta, mutta tuntui kyllä hyvin vievän mukanaan kuolleen ihon. Iholle jäi rapsakan raikas olo, vaikka osa mustapäistä piti tiukasti kiinni paikastaan nenänvarressani. Tämän rituaalin jälkeen kosteutin ihoni hyvin ja jäljelle jäi mukaan freesi tunne iholla.

Mikäli haluat testata tätä tuotetta nyt 30 % alennuksella, niin klikkaa itsesi tästä ostoksille. Ostaessasi käytä koodia elinamask.

Kauneus

ORIGINS nyt Suomessa

Mä sain elämäni ensimmäisen kutsun kosmetiikkatilaisuuteen ja menin sinne kiinnostuneena ja innoissani. Kyseessä ei ollut mikä tahansa kosmetiikkabrändi, vaan nyt Suomeen vihdoinkin rantautunut luonnonkosmetiikkamerkki ORIGINS. Merkki on kosmetiikkapiireissä jo pitkään tunnettu, mutta itselleni luonnollisesti aivan uusi tuttavuus. ORIGINS-tuotteet ovat kauttaaltaan valmistettu luontoa kunnioittaen, pakkauksista lähtien.

Sain muutama viikko ennen tätä lanseeraustilaisuutta testattavaksi Originsin silmänympärysvoiteen sekä yönaamion. Minulla ei ole juurikaan kokemusta luonnonkosmetiikasta. Olen miettinyt pitkään, että aiheeseen pitäisi ehdottomasti perehtyä. Pohdin usein eri kemikaalien vaikutusta iholla ja minua huolettaa myös tyttärieni kemikaalien käyttäminen. Haluaisin opettaa teini-ikäistyvät tyttäreni tietoisiksi kuluttajiksi. He ovat jo aloittaneet tutustumisen meikkien maailmaan. Haluaisin tarjota heidän meikkipusseihin vain järkeviä ja turvallisia tuotteita. Nyt vain pitäisi ottaa selvää asioista.

Silmänympärysvoide

Moni suhtautuu meikkaamiseen aika intohimoisesti ja on innoissaan erilaisista uusista tuotteista. Itse suhtaudun ehostamiseen aika neutraalisti. Aloitin meikkaamisen vasta noin kymmenen vuotta sitten ja edelleenkin lähden usein liikenteeseen pelkkä kosteusvoide naamarissa. Minun kauneudenhoitorutiinini olivat melkoisen lapsenkengissä ennen pHformula -yhteistyötä. Tuon jälkeen opin huolehtimaan ihostani hiukan huolellisemmin ja siitä kiitoksena ihoni on ollut rutkasti paremmassa kunnossa sen jälkeen. Yritän tässä samalla parhaani mukaan opettaa tyttöjäni pitämään huolta ihostaan. Itse pesin kasvojani pitkään käsisaippualla ja kosteutin tyyliin käsivoiteella. Ensimmäinen kosmetologini meinasi vetää litsarin mulle tämän kuultuaan. 😀

Yövoide. Vuorottelen tätä tuotetta ja yönaamiota. Naamiota suositellaan käytettäväksi pari kertaa viikossa. Kunnollinen ihon kosteutus on mulle nykyään ykkösjuttu.

Vaikken ole meikkeihin ja eri purteleihin kovinkaan ihmeemmin perehtynyt, osaan sanoa mikä tuntuu iholla hyvältä ja mikä ei. Mikä toimii minulle ja mikä ei. ORIGINS lanseerauksesta sain mukaani vielä yövoiteen sekä kasvonaamion ja jonkin suihkeen, jonka funktiota en oikein ymmärtänyt (ehkä se on vain tuoksu?). Kaikki nämä testaamani ORIGINS-tuotteet ovat kyllä ihan huikean hyviä!  Erityisesti lempparini on silmänypärysvoide ja yönaamio, yllättäen nämä kaksi tuotetta taisivatkin olla juuri ne tuotemerkin eniten myydyt hittituotteet. Oletin, että tuotemerkin tuotteet ovat huippukalliita, toki kalliitakin tuotteita löytyy, mutta hintahaitari on keskimäärin 20-50 euroa, riippuen tuotteesta ja pakkauskoosta. Erityisesti silmänympärysvoide on sellainen, että se kyllä tuli jäädäkseen, silmänympärysvoiteen hinta on Stockalla 24 euroa. Voide on todella riittoisaa.

Vasemmalla puolella vihreä puteli on yönaamio, oikealla kasvonaamio. Taustalla harmaakorkkinen suihke, jota en osaa käyttää. :D

Olin ajatellut, että luonnonkosmetiikka tuoksuu mullalta ja luonnokosmetiikkaa käyttävän tyytyä tuotteisiin, jotka toimivat ehkä vähän sinnepäin. Nämä tuotteet tuoksuvat ihanalta ja tekevät sen mitä lupaavatkin. Silmänympärysvoiteessa luki, että iho virkistyy nopeasti ja tuo raikkaan tuntemuksen iholle. Sen se tosiaan tekee!

Vielä pitäisi testata meikkivoiteita ja niitä varsinaisia meikkejä, kynsilakkoja ja muita. Vielä kun löytyisi tapaa piilottaa harmaat luonnollisesti.

Nyt kun olen päässyt meikkien maailmaan, kokeilen seuraavaksi kehuttua kasvonaamiota ja kerron siitä. Se tosin ei ole luonnonkosmetiikkaa.

*ORIGINS-tuotteet saatu, mielipidettä ei ole ostettu