Elämä, Elämäntyyli

Kuka on Elina Hovinen

Minusta tehtiin vuosi sitten esittelyteksti Intersportin sivuille ja ajattelin jakaa saman tekstin myös blogissani, sillä sisältö ei ole vanhentunut.

SINÄ

Kuka olet?

Olen 35-vuotias äiti-ihminen Espoosta (kohta 36, synttärit on helmikuussa).

Mistä sinut tunnetaan?

Kirjoitan Endorfiinikoukussa-nimistä blogia, jonne hehkuttelen liikkumisesta saatua hyvää oloa ja oivalluksia hyvinvoinnista ja terveellisistä elämäntavoista. 

Mitä ihmiset eivät tiedä sinusta? 

Olen kahdeksanlapsisen perheen toiseksi vanhin.

Omasta mielestäsi tärkein urheilusaavutuksesi? 

Ei ehkä tärkein, mutta huikein ja sellainen suoritus, josta olen edelleenkin ylpeä: elämäni toinen täysmaraton oli alusta loppuun aivan täydellinen juoksu. Kokemuksen kruunasi ennätysaika, saavuin maaliin ajassa 3:45.

URHEILU

Mistä innostuksesi urheiluun on lähtenyt?

Ensimmäistä lasta odottaessani kiinnostuin terveellisistä elämäntavoista. Havahduin, että myös minun täytyy olla kunnossa, että jaksan olla virkeä äiti sekä tulevaisuudessa hyvä roolimalli lapsilleni. 

Miten ja kuinka paljon liikut? 

Liikun lähes viikon jokaisena päivänä edes jonkin verran. Käyn kolmena päivänä viikossa salilla, pyöräilen, kävelen tai juoksen työmatkat, käyn lasteni kanssa uimassa tai lenkillä ja pyrin juoksemaan yhden pitkän lenkin viikonloppuna.

Kenen kanssa haluaisit päästä treenaamaan/juoksemaan?

Olisi mahtavaa päästä Eva Wahlströmin kanssa treenaamaan. Haluaisin tietää jaksaisinko edes 15 minuuttia treenata mukana. Juoksijoista Usain Boltin tapaaminen olisi mieletöntä.

Mistä saat motivaatiota urheiluun?

Urheilu on osa mun elämää, se on mulle yhtä normaalia kuin hampaidenpesu, tosin sillä erotuksella, että urheilusta tulee hyvä olo. Urheilu on mulle välttämätöntä jaksamisen kannalta ja kroppa pysyy kivuttomana ja ryhdikkäänä sen avulla. Erilaiset tavoitteet tuovat treeneihin mielekkyyttä ja tavoitteellisuutta. Motivaatio-ongelmia mulla ei ole juuri koskaan.

Liikut paljon luonnossa. Mitkä ovat mielestäsi juoksijan / retkeilijän must-kohteet Suomessa?

Suomi on täynnä toinen toistaan upeampia paikkoja, joista vielä moni paikka on minulta kokematta. Melkein kaikilla on edes jonkinlainen metsä tai meren-/järvenranta lähellä kotia. Usein ihan lähimetsäkin tarjoaa ihanan rauhoittumispaikan keskellä kiireistä arkea. Mutta kyllä silti Kilpisjärvi teki lähtemättömän vaikutuksen minuun.

 

ELÄMÄ JA VAPAA-AIKA

Blogiasi lukiessa voi välillä ihmetellä, miten aikasi riittää kaikkeen. Mistä siis nipistät aikaa?

Arjen suunnittelu on kaikki kaikessa. Jos vaihtoehtoina on bussimatka, joka kestää 30 minuuttia ja toinen vaihtoehto on taittaa sama matka pyörällä lähestulkoon samassa ajassa, valitsen aina pyörän. Säästän samalla myös rahaa 100 euroa kuukaudessa ja talletan mittaamattoman rahamäärän omaan hyvinvointipankkiin. Olen opetellut heräämään aikaisin, aloitan työt seitsemän-puoli kahdeksan aikoihin. Olen huomannut olevani aamulla tehokkaimmillani. Aikaisen heräämisen ansiosta työpäiväkin loppuu aikaisemmin, jolloin ehdin suorittaa treenitkin siihen mennessä, jolloin moni vasta sulkee työpaikan ovea. Treenin jälkeen on kotitöiden ja yhdessäolon vuoro. Löhöily alkaa klo 21 lasten peittelemisen jälkeen, jolloin on aikaa bloggaamiselle ja telkkarin katselulle. Nukkumaan menen viimeistään 22.30.

Sinulla on kolme tytärtä. Miten rohkaiset heitä liikkumaan ja mitä haluaisit urheilun antavan heille?

Rohkaisen tyttöjäni ulkoilemaan päivittäin. En varsinaisesti patista heitä urheilemaan, vaan enemmän nauttimaan ulkoilmasta ja touhuamaan juttuja ulkona. Olen monta kertaa itse heidän kanssa ulkoillessa havainnut, miten hyvää se tekee meille kaikille ja olen kehoittanut heitä tunnistamaan sen hyvän olon tunteen, jonka ulkoilu ja yhdessä touhuaminen tuo. Pallopelien, pyöräilyn ja pihaleikkien lomassa tulee oltua läsnä ja juteltua monenlaisia asioita. Toivoisin, että urheilu on heille luonnollinen osa elämää, josta saa nautintoa. Urheilun avulla oppii myös kehonhallintaa ja kehontuntemusta.

Missä haluaisit olla 5 vuoden päästä?

Jos olen viiden vuoden päästä yhtä onnellinen ja tyytyväinen elämääni kaikilta osin, niin kaikki on hyvin. Haluan toki kehittyä koko ajan ja mennä eteenpäin.

Mitä teet silloin kun et treenaa? 

Katson telkkaria, nautin hyvästä ruoasta, olen perheen tai ystävien kanssa tai luen blogeja.

Miten syöt? 

Hyvin. 😀 Syön ihan tavallista kotiruokaa. Lämpimät ruoat ovat pitkälti gluteenittomia esikoisen keliakian vuoksi.

Mottosi?

Älä koskaan luovuta.

URHEILUVARUSTEET JA -VAATTEET

Miksi Suunto?

Suunnon urheilukellot ovat yksinkertaisesti parhaita ja parhaimman näköisiä. Olen ylpeä saadessani edustaa brändiä, jonka takana seison sataprosenttisesti. Ranteessani olisi ilman brändilähettilään rooliakin aina Suunto.

Jos joutuisit autiolle saarelle ja saisit ottaa mukaan yhden urheiluvälineen niin minkä ottaisit? 

Hmm. Ottaisin tässä tapauksessa uimalasit, niillä näkisi parhaiten vedenlaista maailmaa. :)
Mikä on lempitreenivaatteesi? 

Salomonin superohut hupullinen juoksutakki, joka ei päästä vettä läpi.

Ruokavalio

Uusi vuosi, uusi alku?

*Yhteistyössä Alku-valmennus

Uusi vuosi on omalla kohdallani startannut aika vauhdikkaasti. Työt vievät suuren osan ajastani, eikä mulla oikein enää meinaa riittää aikaa eikä energiaa blogin päivittämiseen.

Nyt viikonloppuna kun on vihdoinkin ollut ylimääräistä aikaa, uppouduin selailemaan vanhoja valokuvia. Moni bloggaaja ja lehti julkaisee ennen ja jälkeen -kuvia, joissa jostakin on tullut pullukasta hoikka. Minulle on käynyt toisinpäin, tosin pullukka en ole vieläkään. Olen löytänyt tasapainon. Olen tällä hetkellä onnellisimmillani.

Blogini täytti viime viikolla 7-vuotta! Ekaluokkalainen. Aika on mennyt nopeasti ja tuona aikana on ehtinyt tapahtua paljon. Blogiin asti moni kulisseissa tapahtunut asia ei ole päätynyt, mutta tämä bloggaajana vietetty aika on ollut itselleni opettavaisinta. On koettu konkurssi, opintojen kesken jääminen, on haettu töitä, masennuttu, toivuttu masennuksesta, yritetty erota, erottu, toivuttu erosta, irtisanouduttu, löytynyt uusi kumppani, irtisanottu, menty naimisiin, etsitty urasuuntaa, tehty töitä, kasvatettu lapsia, surtu, iloittu, rakastettu, kasvettu ihmisenä, löydetty itseluottamus…

Nyt kun uppouduin vanhojen kuvien pariin, ajattelin jakaa niitä tännekin. Samalla tulin pohtineeksi elämäntyyliäni, ruokavaliotani ja sitä paljon puhuttua hyvinvointia. Blogia aloittaessani olin laiha pieni rimpula, joka hädin tuskin tiesi mikä on hiilihydraatti tai proteiini, puhumattakaan mikä on gluteeni. Pitkä matka on kuljettu tähän pisteeseen niin ruokavalion kuin treeninkin näkökulmasta.

2008

2009

2010, aloitin työmatkapyöräilyn

2011 (miten niin paha olla?)

2012, ensimmäinen maraton

2013, syksy, jolloin juoksin ennätymaratonin

2014, adidasheimo-kevät, olin masentunut, söin masennuslääkkeitä ja kävin terapiassa. Eroprosessi oli jo päässäni aika pitkällä.

2015, olin rakastunut ja onnellinen. Töissä Sykesportissa ja kaikki oli hyvin.

2015 Syksy – kaikki hyvin

Olen monta kertaa maininnut, miten kieroutunut suhtautuminen minulla oli ennen ruokaan ja liikkumiseen. Liikuin usein rangaistaakseni itseäni. Mitä enemmän liikuin, sitä paremmaksi itseni tunsin. Ja mitä vähemmän söin, sitä kauniimmaksi itseni tunsin. Sairasta. Jos söin herkkuja, siitä seurasi automaattisesti jonkinlainen liikuntarupeama. Vasta ihan viime aikoina olen tajunnut, miten häiriintynyttä touhuni oli. Kuvia selatessani pystyn näkemään ihan jo ihon kunnosta sen pahoinvoinnin. Voin pahoin henkisesti ja fyysisesti. Tämä johtui minulle vääränlaisesta ravinnosta ja oman hyvinvointini laiminlyönnistä.

Kokeilin Alku-valmennusta noin pari vuotta sitten, jolloin sain ihan viimeisimmän herätyksen siihen, että liikkuvan ihmisen ihan oikeasti täytyy syödä kunnolla. Ruoka ei kuitenkaan saa olla mitä tahansa mättöä, vaan kunnollista ruokaa hyvistä raaka-aineista. Alku-valmennuksen myötä löysin myös itselleni sopivan ruokavalion. Kokemuksiani ruokavaliokokeilusta voi lukea täältä.

Alku-valmennus on siis netissä tapahtuva ruokavaliovalmennus, jonka opeilla löydät tasapainon ruokailemiseen ja painonhallintaan. Valmennuksen hinta on normaalisti 89 euroa, mutta nyt tammikuussa hinta on vain 69 euroa. Sain Kukalta arvottavaksi kaksi valmennuspakettia! Toisen arvon täällä blogissa, toisen instagramissa.  Osallistut arvontaan kommentoimalla tätä postausta. Muista jättää kommentin yhteydessä sähköpostiosoitteesi, että saan sinuun yhteyden, mikäli voitto osuu kohdalle. Arvonta päättyy perjantaina 20.1. klo 16.

Itse en lupaa tälle vuodelle muuta kuin juosta yhden maratonin ja treenata sitä varten siskon kanssa. Uusi vuosi ei ole uusi alku, mutta se on toivottavasti hyvä jatkumo tähän mennessä opituille asioille. Teitkö sinä lupauksia? Onko sulla tarvetta muutokselle tai Alku-valmennukselle?

Valokuvaus

Yksi työpäiväni

Tänään oli tosi kiva ja opettavainen kuvauspäivä. Olen päässyt työni kautta monenlaisiin tilanteisiin. Tänään oli yksi niistä. Ensimmäistä kertaa olen organisoimassa mainoskuvauksia Evoke Natural Goodsille. Kameran takana oli superlahjakas ja herttainen Janita Autio. Kameran edessä esiintyi sydämellinen Martina Aitolehti. Meikit ja hiukset taiteili Coco Senay. Päivä oli tosi kiva. Oli mahtavaa tehdä ammattilaisten kanssa töitä. Hommat hoituu, läppä lentää ja vaikka taivaalta tulisi märkiä rättejä Martina ei hyydy ja Janitan kameran suljin laulaa.

Otin huvikseni itsekin kameran mukaan ja taltioin hetkiä sivusta. Mulla oli pitkästä aikaa ihan oikea järkkäri käsissä. Taidot ovat ruostuneet ja haluaisin raapia ruosteen pois. Haluaisin myös valokuvaamisesta pois sen olon, että kuvia pitää ottaa jotakin varten. Haluan ottaa kuvia silloin kun tulee sellainen fiilis, että tämän hetken haluan taltioida. Niin kuin joskus ennen.

Kuvaukset jatkuu huomenna videokuvauksilla. Jos haluat nähdä mitä me touhutaan, pistä @evokenaturalgoods seurantaan. :)

Elämä, Luonto, Vaellus & Retkeily

Narskuva pakkanen

Meitä on hellitty pari edellistä päivää mitä hienoimmilla pakkassäillä. Torstaina ihailin bussin ikkunasta merta, joka näytti kuin se kiehuisi. En päässyt valokuvaamaan niitä upeimpia hetkiä, mutta taltioin sen näyn mieleeni.

Lumi narskui jalkojen alla, joka toi  elävästi mieleen lapsuuden talvet Oulussa. Illalla kaupasta kotiin kävellessä katse hakeutui taivaalle etsien revontulia. Äänimaisema ja tuoksut veivät minut takaisin jonnekin turvalliseen. Ei näkynyt revontulia taivaalla, eikä nenään kantautunut lapsuudenkodin avotakan tai puusaunan tuoksua, mutta sen sijaan tuli lämmin olo.

Talvessa on jotakin erityistä. Olenhan helmikuun lapsi. Vihaan mustaa talvea, mutta valkoinen pakkastalvi on jotain mitä rakastan.

Eilen puimme päällemme mahdollisimman monta kerrosta vaatteita ja lähdimme ihastelemaan pakkaspäivää Nuuksioon. Kannatti mennä. Ei tullut yhtään liian kylmä. Loppupäivä meni sohvalla katsellen Syke-sarjan uuden tuotantokauden kaikki jaksot. Ihana vapaapäivä! Ihanan lötköä!

Tänään treenasin itseni niin loppuun, että Ramin mukaan raahustin kaupassa kuin juopunut mummo. 😀

Miten sun loppiaisviikonloppu on sujunut?

Terveys, Treeni

Vahva keskivartalo on kaiken perusta

*Yhteistyössä Hyvinvointistudio Lupaus

Olen nyt lokakuusta alkaen käynyt (lomia lukuun ottamatta) viikottain treenaamassa Hyvinvointistudio Lupauksessa Saran johdolla. Kerroin viimeksi, miten treenit ovat lähteneet liikkeelle. Nyt voisin kirjoitella hiukan lisää siitä mitä olen treenieni kautta oppinut ja mikä on muuttunut.

Jos aihe kiinnostaa laajemmin, kannattaa käydä lukemassa Hanna Gullichsenin blogista hänen kokemuksensa saman valmentajan opeista, sekä kommentin, jonka valmentajamme kirjoitti Hannan blogiin.

En oikein edes tiedä mistä päästä lähtisin tätä oppimisprosessiani purkamaan, sillä tämä on ollut itselleni tietynlainen pysähtymisen ja kasvamisen paikka. Minulla oli ennen valmennusta erinäisiä tuntemuksia kehossani, jotka kertoivat minulle, että jotakin täytyy tehdä toisin. Mitään ulkoista syytä ei ollut eikä varsinaisesti mitään huolestuttavaa terveydellistäkään syytä. Kuntoni oli hyvä, lihasvoimani hyvät ja luulin treenaavani suhteellisen järkevästi.

Valmennuksen ensimmäisinä viikkoina huomasin ärtyväni siitä, että olen tehnyt asioita väärin ja siitä, etten opi asioita heti ja piti vielä hyväksyä se, että tässä kaikessa menee melkolailla aikaa. Näinä viikkoina jatkoin studion ulkopuolella Saran laatimia aamuharjoitteita lukuun ottamatta treenejä ihan entiseen malliin. En meinannut oikein myöntää itselleni, että olen toiminnallani aiheuttanut hallaa keholleni enkä heti osannut muuttaa toimintatapojani. Yritin samaan aikaan tiedostaa omaa asentoani ja parantaa tapojani ihan jo seisomisen suhteen. Kävin siis kamppailua itseni kanssa. Oli vaikeaa opetella pois väärin opituista tekniikoista ja maneereista.

Minusta tuntui, että Sara luki ajatuksiani ja osasi oikeilla sanoilla ja oikeanlaisella lähestymisellä ohjata minua oikeaan suuntaan. Jossakin vaiheessa vihdoinkin tajusin, että kyse on kuntoutumisesta. Vatsalihakseni olivat röpsöttäneet levällään jo 13-vuotta ja halusin saada ne kuntoon. Halusin myös erkaantuman aiheuttamat muut lieveilmiöt pois ja tällöin mun täytyisi panostaa projektiin 100 %. Oivalsin, että tähän projektiin täytyy suhtautua vähän samoin kuin aikanaan oikean olkapään leikkauksen jälkeen. Silloin leikkauksen jälkeen minun piti (luonnollisesti) jättää tiettyjä juttuja joksikin aikaa tekemättä, että saisin kehostani taas tasapainoisen ja toimivan. Tämä oivallus oli tärkeä projektin kannalta. Vihdoinkin ymmärsin oikeasti jättää liikkeitä pois, joissa tunnistin, että keskivartalon hallinta pettää. Nöyrryin myös laittamaan vähemmän painoja tangon päihin ja keskittymään siihen, että teen liikkeet hallitusti ja oikein.

Yhtenä päivänä hoksasin, että hetkinen, mullahan ei ole ollut enää vähään aikaan selkäkipuja, joita ennen oli aina aamuisin ja työpäivän aikana. Ennen joka kerta työtuolista noustessani, minun täytyi hetken varovaiseti ojennella selkää ennen kun sain itseni suoraksi. Toisena päivänä rohkaistuin kokeilemaan saisinkohan nyt istumaannousun ja SAIN. Olin itsekin ihan ihmeissäni, että jopas nyt. En oikeasti muista olenko koskaan saanut puhdasta istumaannousua aiemmin ilman rimpuilua tai nytkähdystä. Tästä heti sitten Saralle hehkuttelin tekstarilla ja sitten seuraavalla tapaamiskerralla en sitten onnistunutkaan, koska olin välissä mennyt hölmöilemään ja tehnyt edellisenä päivänä väärällä tekniikalla vatsalihaksia. Iloisten yllätysten seurauksena innostuin kokeilemaan mitäs sille erkaumalle kuuluu ja hämmästyin taas: Erkaumaa ei enää ollut lainkaan! Vaikka alusta alkaen luotin Saran ammattitaitoon ja tiesin, että saan Lupauksesta parhaan mahdollisen avun vaivaani, silti olin ihmeissäni, että näin nopeasti ja näinkin “vähällä” vaivalla. Älkää ymmärtäkö silti väärin. Olen joka päivä tiedostanut asentoni ja korjannut sitä. Joka ainoassa toistossa salilla keskityn ja tiedostan keskivartaloni uudella tavalla. Teen tietyt liikkeet nykyään kokonaan eri tekniikalla kuin ennen ja harjoittelen nykyään lähes päivittäin vatsalihaksia edes vähäsen. Yksittäisiä lantionpohjaharjoitteita en ole tehnyt kertaakaan projektin aikana, mutta kappas kummaa, nekin ovat parantuneet tässä kaiken ohella. Ja se jos joku vaikuttaa myös elämänlaatuun!

Tavallaan kyse on pienistä muutoksista, ryhdin parantamisesta ja tiedostamisesta, mutta toisaalta kyse on isoista asioista ja kokonaisvaltaisesta muutoksesta. Vanhoista maneereista ja väärin opituista tekniikoista ei ihan noin vain pääsekään eroon. Paluuta vanhaan ei ole. On muuten melko mahtavaa huomata, miten hallitsen keskivartaloni nykyään, saan siitä tukea niin moneen eri treeniliikkeeseen ja juoksuasentoni on parempi jo sen ansiosta, että osaan kannatella vartaloani paremmin. Jos ulkoisista asioista puhutaan, niin vatsa on nyt myös litteämpi.

Mielestäni jokaisen treenaavan ihmisen pitäisi aloittaa harjoittelu siitä, että oppii hallitsemaan keskivartalonsa ja pitämään ryhdin oikeanlaisena. Se on kaiken perusta!

Jos sua kiinnostaa äideille suunnattu viiden viikon verkkokurssi, joka alkaa ensi viikon maanantaina. Saan tarjota teille lukijoilla 10 euron alennuksen, jonka jälkeen kurssille jää hintaa 79 euroa (norm. 89 euroa). Alennuksen voi lunastaa Lupauksen verkkokaupasta koodilla ELINANALE. Ilmoittaudu kurssille tästä. Verkkokurssista voit lukea lisää täältä. Arvon Instagramissa yhden ilmaisen osallistumisen kurssille, kommentoimalla tätä kuvaa osallistut arvontaan. Instagram-arvonta päättyy perjantaina klo 16. Muistakaa levittää sanaa, kenenkään ei tarvitse olla yksin tämän asian kanssa!

Elämä

Pienet ihanat asiat

Marisssa kirjoitti viime viikolla postauksen arjen pienistä ihanista asioista. Minäkin halusin tehdä omani. Elämme arkea suurimman osan ajasta, enkä käsitä (enää) sitä ajattelutapaa, että suoritetaan arkea kyllästyneenä alta pois, jotta pääsisi nauttimaan elämästä. Odotetaan reissua, ylennystä, lasten kasvamista… Elämä on nyt. Pyrin ottamaan ilon irti elämästä nyt, tässä hetkessä. Lapseni kasvavat ihan hurjaa vauhtia. Kohta kukaan niistä ei tule aamulla ensimmäisenä antamaan minulla aamun pehmeää halausta, ei tule syliin ja vaadi iltaisin peittelyä.

Arjen parhaat

Keittiöstä löytyy joka aamu miehen minulle valmistama aamupala – kahvia ja herkkuvoileivät.

Lasten joka aamu antamat aamuhalit. Jos en ole ehtinyt vielä nousta sängystä ylös, saman peiton alle kömpii parhaimmillaan kolme aamunpehmoista tyttöä.

Uusien ennätyspainojen nostaminen. (Tätä ei ole tapahtunut kevään jälkeen.)

Välillä väsyneenä iltapuuhat tuntuvat aivan ylivoimaisilta eikä millään enää jaksaisi nousta sohvalta peittelemään tyttöjä. Aina ne sieltä sängyistään kuitenkin huutelevat minua peittelemään. Usein nämä hetket ovat kuitenkin niitä parhaita. Silloin on hetki aikaa jutella jokaisen kanssa kahdestaan ja jakaa päivän tärkeimmät hetket tai pyytää anteeksi päivän aikana ikävästi tehdyt asiat. Tässä vaiheessa päivää ei ole enää kiire mihinkään.

Se, kun kuulee vierestä: Hyvää yötä, rakas.

Mies, joka suunnittelee minulle käytännössä jokaisen treenin etukäteen toiveideni mukaisesti. En enää muista miten ennen suunnittelin omat treenini, kun tuntuu, etten nykyään osaa yhtään. 😀 

Kotitöiden työnjako. Inhoan ruoanlaittoa, mutta onneksi on mies, joka tykkää siitä. Minä puolestaan keskityn siivoamiseen ja pyykkihuoltoon.

Omat perheen sisäiset läpät, jotka naurattaa ihan hirveästi.

Yhdessä tehdyt reissut ja retket, jolloin ollaan offlinessa.

Juoksu silloin kun askel on kimmoisa ja tuntuu, että voisi juosta loputtomiin.

Puhdas koti kynttilänvalossa, kaikki työt tehty ja saa rojahtaa sohvalle.

Sykettä nostattava rääkkitreeni, jonka jälkeen ei meinaa jaksaa nousta salin lattialta ja raahautua pukuhuoneeseen. 

Onnistuminen työelämässä.

Työn, lasten, harrastusten, kotitöiden ja kaiken sen aikatauluttaminen niin, että ei ole koko ajan kamala kiire ja jyskyttävä pakokauhun tunne takaraivossa, että joku unohtui tai jotakin ei millään sittenkään ehdi.

Se, kun osaa sanoa ei projekteille tai tapahtumille, joihin ei halua käyttää kallisarvoista vapaa-aikaa.

Matkustus

Postikortteja Corralejosta

Olimme viime viikon yhdellä Kanarian saarista, Fuerteventuralla. Olimme nyt kolmantena talvena peräkkäin tuolla suunnalla. Kummallakin oli käytössä vain viikon mittainen loma ja halusimme ehdottomasti päästä valoon ja lämpöön, joten vaihtoehdot jäivät aika vähäisiksi. Toinen lämmin kohde olisi ollut Arabiemiraatit, mutta se ei meitä kiinnosta vähääkään. Kanarialla on kuitenkin vähän luontoakin.

*Hihaton saatu Rip Curl

*Biksut ja paita saatu Rip Curl

Kanarian saarilla on vähän huono maine tai siihen suhtaudutaan vähän tuhahdellen, mutta mielestäni ihan turhaan. Mielestäni Gran Canarian Puerto Rico (viime vuonna) oli kiva kohde ja nyt Corralejo eri tavalla vieläkin kivempi. Fuerteventura on saarena täydellinen, jos tykkää harrastaa vesilajeja, kuten purjesurffausta, surffilautailua tai kitesurffaamista (leijalautailu). Fuerteventuralla tuulee aina ja aallot on myös aina surffaamisen sopivat. :) Pari vuotta sitten olimme Fuerteventuran saaren ihan toisessa päässä, Jandiassa, tällä kertaa Corralejossa. Corralejo oli mielestäni ehdottomasti parempi paikka, siellä oli enemmän nähtävää. Varsinaisia patikointimaastoja emme käyneet kummemmin katsomassa, vaan kävimme luonnonpuiston hiekkadyyneillä kävelemässä ja kävelimme joka päivä loputtoman pitkää hiekkarantaa edestakaisin. Joka päivä tuli käveltyä vähintään 15 kilometriä, joinakin enemmänkin. Varsinaiset treenit jätimme vain siihen yhteen (kiukkupäivän) kuntopiiritreeniin, senkin suoritimme sateisena ja pilvisenä päivänä.

Fuerteventura näytti olevan myös pyöräilijöiden suosiossa, näemmä siellä on ihan hyvät mahdollisuudet niin maantie- kuin maastopyöräilyynkin. Polkujuoksijoitakin näkyi. Olin etukäteen ajatellut, että lähtisin tsekkailemaan polkujuoksureittejä, mutta kallistuin kävelyyn ja rentoiluun. Olin kyllä niin ihan vain möllöttelyn tarpeessa vailla mitään suorittamista.

*Mun toppi saatu Rip Curl

Meidän reissulle osui tosi hyvät säät, vaikkakin saarella oli aika vaihtelevat ja tuuliset säät. Lämpöä kuitenkin riitti joka päivä reippaasti yli 26 astetta, vaikka välillä aurinko meni pilveen. Aiemmalla Fuerteventuran reissulla ei ollut ihan yhtä hyvä tuuri, silloin oli suorastaan kylmä ja iltaisin piti vetää jopa takki päälle.

Voin siis suositella Fuerteventuraa ja Corralejoa, saattaa olla että menemme sinne joskus toisenkin kerran. Corralejossa oli myös paremmat shoppailumahdollisuudet kuin monessa aiemmassa paikassa. Ei mitään torimeininkiä, vaan kunnolliset ostoskeskukset.

Ajatuksia, Matkustus

Ihana kamala some

Arvatkaa mikä on täydellisen loman resepti? Se menee näin:

  • Ei somea
  • Ei aikatauluja
  • Parasta seuraa
  • Hyvää luettavaa
  • Ei suunnitelmia

Lomamme oli siis varsin onnistunut. Ensimmäisinä päivinä minun oli vaikeaa olla vain lomalla. Mielessä pyörivät työasiat ja lasten koulu- ja harrastusasiat. Lisäksi PMS teki minusta takakireän enkä osannut löysätä. Piti tirauttaa pienet kiukkuitkut ja tehdä sopivan tehokas kuntopiiri, sitten vasta sain pään naksahtamaan loma-asentoon. Olisimme saaneet lisämaksusta ostettua huoneeseemme nettiyhteyden, mutta päätin, että nyt olen kokonaan lomalla enkä vain puolittain. Saan lomasta niin paljon enemmän irti silloin kun olen ilman somea, blogia ja töitä. Voin sanoa, että tekee hyvää! Nyt tuntuukin vaikealta sopeutua siihen, kun puhelin pimputtaa koko ajan ja kun on jatkuvasti tavoitettavissa. Kapasiteetista menee iso osa ihan hukkaan siinä kun toinen käsi sutii kännykkää jatkuvasti ja erilaiset viestiäänet keskeyttävät toimintaa.

Lomalla tuli mietittyä juurikin omaa somettamista ja bloggaamista. Ennen lomaa sain keskimmäiseltä tyttäreltäni palautetta hänen katsottuaan mun instagram storiesia: “äiti, sä et ole oikeasti tuollainen, sä oot näillä videoilla ihan joku muu. Et sä ole aina noin iloinen.” Oikein hätkähdin. Mielestäni lasten kanssa on hyvä puhua siitä, että some ei koskaan ole täysin aitoa. Puhuimmekin tytön kanssa siitä, että jokainen jakaa siellä vain jonkun tietyn osan ja korostaa jotakin tiettyä puolta itsessään. Olin hyvilläni, että tyttö rohkeni antaa mulle näin suoraa palautetta ja myös siitä, että lapseni pääsevät näkemään läheltä mitä on somelaiffi. Mitä siinä kuvan ottamistilanteessa tapahtuu, miltä kuva näyttää heti kamerassa, miltä käsittelyn ja rajaamisen jälkeen ja minkälaisena se sitten lopulta päätyy someen. Aina se tunnelma kuvan ottamishetkellä ei ole ihan sama kuin mitä kuvalla haluan viestittää.

Näitä asioita lomalla miettiessäni tajusin edelleenkin ottavani kuvia somea varten ja yritin taistella sitä vastaan. Tästä tulisi hieno kuva. Mennään tähän, ollaan näin ja otetaan kuva. Juuri niitä kuvia, joita some on pullollaan. Tiedättehän ne, joissa ollaan altaassa kauniisti kellumassa, bikineissä rannalla vartalo mutkalla, imetään seksikkäästi smoothieta, on kauniita ruoka-annoksia, maisemia… Itsekin katson näitä kuvia oikein mielelläni. Ne ovat kauniita ja välittävät seesteistä tunnelmaa, ne saavat minut haluamaan lomalle juuri johonkin tiettyyn kohteeseen, pukemaan päälleni tietynlaiset vaatteet ja olemaan niin kuin se, joka sen kuvan on lisännyt someen. En tietysti oikeasti halua, varsinkin kun luulen tietäväni, että elämä niiden kauniiden kuvien takana ei välttämättä ole yhtään sen ihmeellisempää kuin omanikaan. Lisäksi ne kauniit kuvat vaativat ihan hemmetisti työtä. Menestyvien blogien ja instagram-tilien takana on kovaa työtä ja omistautumista.

Monesti nämä kuvat ja niiden luoma mielikuva antaa hiukan harhaisen käsityksen elämästä. Ei vaikkapa tavallisella perheenäidillä ole varaa ostaa kaappeja täyteen merkkivaatteita aina viimeisimpien muotivirtausten mukaan tai matkustella eksoottisissa paikoissa muutaman kuukauden välein. Tai ottaa ammattikuvaajan kanssa kuvia itsestään ja omasta arjestaan. Se miltä bloggaajan arki näyttää, on bloggaajan työtä. Bloggaajan työ on saada näyttämään asiat houkuttelevilta. Hän kokee asioita ja testailee erilaisia juttuja kertoakseen niistä muille ja hän saa rahaa siitä.

Tällä lomalla otin juuri niitä kuvia, joita voi laittaa someen, otin kuvia kotialbumiin ja lapsille näytettäväksi ja välillä en halunnut lainkaan ottaa kuvia. Tasapainoilua. Oli ihan terveellistä pysähtyä miettimään, miksi toimin kuten toimin ja mitkä tarkoitusperät itseäni ohjaa.

 

Matkustus

Lomalla

Olen lomalla. Mukana rakkain. Hotellihuoneessa ei ole wifiä, eikä tule. Kamppailen itseni kanssa saanko olla oikeasti vain lomalla, vai pitääkö työmeiliä käydä vilkuilemassa ja miettiä työasioita. Kallistuin ensimmäiseen. Olen lomalla. Palaillaan viikon päästä.

Pukeutuminen

Joululahjoja Helsinki Surf Shopista

Tämä viikko on ollut mielenkiintoinen. Mun mieliala on ollut tosi korkealla. Mulla on ollut tosi onnellinen ja odottavainen olo (yllättäen, loma ihan ovella). Kotona jokainen lapsista on valittanut vuorotellen iltaisin kipeää kurkkua ja tukkoista ja epämiellyttävää oloa. Rami on ollut sairaslomalla pari päivää, kun flunssa kaatoi ison miehen petiin. Keskimmäisen tyttären luokalta kolmasosa on ollut poissa koulusta. Itsekään en ole ollut ihan iskussa, kurkku on on/off-kipeä. Tänä aamuna olin pahoinvoiva ja puolikuntoinen, mutta olo kuitenkin koheni kun lepäilin tunnin verran aamupalan jälkeen. Lähdin töihin vähän myöhemmin ja päädyin toimistomme naapuritaloon Helsinki Surf Shopin ystävämyynneille edustamaan Evoke Natural Goodsia ja hengaamaan hyvien tyyppien seassa loppupäiväksi. Illalla kotiin päästyä loivoimme tyttöjen kanssa piparit ja tortut huomisia lasten pikkujouluja varten ja nyt taas mun olo on ihan surkea, kuumekin nousi! En ole ikinä kipeänä ja nyt sitten. Toivottavasti paranen ennen reissuun lähtöä!

Ajattelin nyt vinkata teillekin, että kannattaa mennä käymään Lauttasaaressa Helsinki Surf Shopissa tsekkaamassa ystävämyyntitarjoukset. Myös kaikki uusimmatkin tuotteet ovat -10 % alennuksessa. Olisin voinut tyhjentää koko kaupan, mutta nappasin muutaman kesävaatteen tulevaa reissua varten. Näette nämä sitten reissupostausten yhteydessä.

Nyt muutama maistiainen minkälaisia juttuja kaupasta löytyy.

Ystävämyynnit jatkuvat huomenna Lauttasaaressa Vattuniemenkuja 11:ssa klo 12-19 ja lauantaina klo 10-16. Menkää ihmeessä ostamaan joululahjoja ja muuta ihanaa vaikka tulevaan kesään. Kaupasta löytyy bikineitä, pipoja, takkeja, kenkiä, skeittejä, lonkkareita, surffilautoja, farkkuja ja vaikka mitä. Kaupasta löytyy paljon juttuja myös lapsille.